KEHORASA, AUTOCHRIST

Esikoisrunokokoelmani on ilmestynyt ntamo kustantamolta. Kirja on ollut työn alla muutaman vuoden ja sen ilmestyminen tuntuu nyt oudolta. Ei pidä ymmärtää väärin, olen tietenkin tyytyväinen ja ylpeä että se on nyt vapautunut minusta.

Runoissani olen yrittänyt tutkia runolliseksi ymmärretyn "lyyrisen" ilmaisun ja banaalin sanonnan sekä aineksen mahdollisuuksia. Tämä ei tietenkään tarkoita että pitäisin "lyyrisen" runouden mahdollisuuksia loppuun kulutettuina (lyyrinen täytyy laittaa tässä lainausmerkkeihin, vaikka vain siksi että tiedän sen olevan epämääräinen termi; sitä voisi myös kutsua vaikka kohosteiseksi ilmaisuksi). Toisaalta en myöskään sulje pois sitä että runo(us) ei söisi kaikkea banaaliakin materiaalia, jota siihen(sille) syötetään. Jotenkin nämä kaksi ääripäätä ovat minusta juuri ne ainekset jotka synnyttävät lyriikan. Sekavaa? Ehkä. Toiseksi ajattelen että runoihini on antanut vaikutteita halu kirjoittaa tietoisuuden ja kokemuksen kuvia(sanontoja) ulos. Tämä on vielä epämääräisempää, mutta oikeastaan näillä motivaatioilla ei ole niin suurta väliä (vaikka pidänkin intentioita kaivelevaa lukutapaa hauskana ajatuksena). Varmasti muitakin lähestymistapoja kirjaan voi löytää.

Kirjasta on ehtinyt kirjoittaa jo Esa Mäkijärvi blogissaan.

Kirjaa voi ostaa täältä ja täältä. Jos jotakuta kismittää että kirjaa ei löydy suurien kirjakauppaketjujen myymälöistä, kannattaa pyytää hankkimaan sitä hyllyyn.