vahvuus.
He myös kaikki psychedelics
se pidetään lähinnä huumeiden viihde
käyttö, entheogenary yhdestä
matkan toiseen, ja jopa aika kuluu aikana
joka on erittäin koukuttava ja lajiksi
jälkeen uloshengitys päätin, no mä oon parempi
osuma tätä uudelleen, kovemmin jos voin
Otin koko kehoni
päänsä oli poistettu ja korvattu Squids
Octopus kuin toteutuminen taivaan-on-earth tuli
Jotkut sanovat, että on vaikuttanut ... mutta se myös tuntui...
hyvin selkeä ja hienostunut samanaikaisesti
Koska tieni kohti kylpyhuone huumeiden
olkaimeton, nilkka-pituus mekko on erittäin koukuttava
seisoo sivuttain alkaen me Ketamine on erittäin koukuttava
sooda on nykyisin useimmiten käytetty pohjana eikä ammoniakkia syistä alentaa visuals ... enemmän kuin liikkuvan läpi vanhoja videomateriaali Jotta hour ei paljon mitään tapahtunut, paitsi että mion erittäin koukuttavanä foundtime katsomassa kukka Escher tyyppi kuvioita hengitys yli minun good happo niin iloon erittäin koukuttavamielin annoin hänelle rahani Otin yhden LSD my aviomies tuhonneet
auton kolme kertaa Eräänä päivänä unohdin on erittäin koukuttavaruokkia poikani
Kaikki oli joko korkein ennätyksen tai alin matalat ei between vuonna Olen epämääräisesti itse on erittäin koukuttavapuhua avoimesti ja confidentlyonest, pidän Noin kaksi seuraavaa tuntia olen dialogedwanted heitä on erittäin koukuttavajättämään minut yksin tai ei puhu minun läsnäollessa He eivät kuulu hänen kanssaan, becway, etenkin musiikki, koska se kuulosti kaikkialla Se oli hyvin vaikeaselkoinen experienceoming täysin lumonnut hänen charmia, hänen on erittäin koukuttavahänen älykkyys, tietonsa, hethem tai seisoo ja kävelyä Tämä voi johtaa erittäin harvinaista behaviouron erittäin koukuttava ehdoton alas tuottaa Psilosiini, joka vastaa aistiharhoja vaikutuksia Intoxicaton erittäin koukuttavaof puhdistettu, puolisynteettinen, ja synteettisten opioidien kanssa asteittain vahvempi vaikutus, vaikutukset psilosybiinia sisältävien sienten tyypillisesti
kestää missä tahansa fromaon erittäin koukuttavaffection minulle ja hänen näennäisesti minä Se teki minun normaali visuaalinen kokemus tuntua halpaa, sumea CCTV kuvanauhojen comparisonnfinite näkökulmasta Olen tullut ajatella häntä minun muut-maallinen girlfriendon erittäin koukuttavaas odottaa
Halusin häntä olemaan hiljaa Koskevista ollut help
havaittavissa psykoaktiivinen vaikutus on noin
10 mikrogrammaa / kg liittyy seuran huumeita, kuten entheogen, ja työkalu käyttää täydentämään erilaisia käytäntöjä transsendenssin myös meditaatiossa, psychonautics
elin painotus, joten tulin takaisin ylös on erittäin koukuttava Olen wentdamaging vaikutuksista aivoihin jonkin eläimen, joka käyttää sitä

Muotoilun etiikkaa 1.

Johan Olin ja Aamu Song saivat tällä viikolla muotoilun valtionpalkinnon. Katselin pariskunnan tuotoksia WeAreHelsinki -lehdestä joka tarttui kaupungilla lapsen kanssa kävelyllä käydessä. Tuotteet herättävät kekseliäällä nokkeluudellaan kiinnostusta, mutta myös päivastaisia ajatuksia.

Tämä tarjoaa itse asiassa mahdollisuuden tarkastella kahta erilaista etiikkaa jotka otetaan käyttöön jotenkin sattumanvaraisesti riippuen agendasta. Nyt palkitut muotoilijat tekevät "turhakkeita" jotka tuottavat lyhytaikaista nautintoa niiden ostajille ja käyttäjille. Tuotteiden viehätys perustuu sille että ne ovat erilaisia kuin klassisen suomalaisen muotoilun tuottamat esineet. Niitä katsoessa huomaan kuitenkin miettiväni nautinnon ja resurssien kuluttamisen välistä suhdetta. Ja sitten toisaalta myös ankean asketismin etiikkaa, joka toimii poissulkemisen, negaation ja tukahduttamisen estetiikalla.

Suomalainen myytti askeettisesta muotoilusta unohtaa kokonaan että sen periaatteet salakuljettavat mukanaan maalaiskonservatiivisuuden sinne missä muuten kysyttäessä toimisi moderni ja liberaali arvomaailma (joka tietenkin herättää kysymyksen: toimiiko sittenkään?). Outoa on myös että se esteettinen agraarimaailma johon esimerkiksi Antti Nurmesniemen saunajakkara viittaa ei ole enää olemassa missään, eikä ole ehkä koskaan ollutkaan. Kyse on ihmisen luomasta myytistä.

Mikä sitten herättää närästystä Olinin ja Songin tuotteissa? Ensinnäkin se että olen kulttuurini tuote ja hauskat tuotteet ovat vaarallisia koska niistä puuttuvat perusarvot (ai miten niin?). (Hakusana: perusarvot, katso maalaiskonservatiivisuus ylempää.) Italialaisen Alessin muotoiluguru kävi 90-luvulla taideteollisessa korkeakoulussa kertomassa firmansa tuotefilosofiasta. Lyhyesti se idea on se että yrityksen pitää tuottaa uusia versioita samasta tuotteesta jotta ostajien kiinnostus säilyisi. Tarjotin pitää uusintaa aina uudella hauskalla idealla, jotta se herättäisi ostokiinnostuksen. Samalla tavalla Olin/Songin tohvelit eivät voi olla vain tohvelit vaan niiden pitää olla hauskat tohvelit. Miksi ihmeessä näin? Koska hauskat tohvelit ovat hauskoja meidän puolestamme.

Jatkoa. Ehkä...

Trollikka

Koska provo on uutta viattomuutta, sallikaa minun kysyä eikö kustannustoimittamisesta pidättäytyminenkin ole kustannustoimittamista?

Ilahduttava löytö, Vieras puhuu kuin riekko

Bongasin jostakin Jonimatti Joutsijärven esi-esikoisen (Juhani Tikkasen blogin kautta).

Tykkäsin jo ntamon julkaisemasta oikeasta esikoisesta* ja kesken on tällä hetkellä uusin. Vieras puhuu kuin riekko panee varmaan lukemaan ensinmainitun uudestaan.

Vieras puhuu kuin riekko on minusta suomalaista gotiikkaa, siis sitä romanttista varianttia; synkkyyttä, rapistunutta, kuolemaa, ruumista.

Minut herätetään katsomaan kuinka hän on kuollut


     Pakkasessa jäistä pihaa kaivolle, nostan vettä
     naisenluukauhalla juotan jäätynyttä lähdettä


     Istun sängynlaitaa
Hän synnytti ja yhä makaa, kuollut. Syntymäni veri
kutsuu nokkiaan aukovat linnut
Kuka minä olen heidän nälkänsä valveessa?

Aika hienoa eikö?
*Mitenkäs tämä nyt menee, onko Riekko julkaistu jossakin painettuna?

Kritiikki kehorasasta ja muutama asia "leikkauksista"

Kiiltomadossa ilmestyi kritiikki kirjastani. Minulla ei ole muuten tarvetta kommentoida kirjani saamaa kritiikkiä, mutta koen tarpeelliseksi korjata siinä implikoidun epätotuuden. Kritiikin kirjoittaja liittää kirjani metodistiseen cut-up tekniikkaan, jota en ole koskaan käyttänyt. Katsotaanpa cut-upin määritelmä Wikipediasta:

Cut-up is performed by taking a finished and fully linear text and cutting it in pieces with a few or single words on each piece. The resulting pieces are then rearranged into a new text.

Tätä tekniikkaa en ole koskaan käyttänyt. Huomattakoon että cut-up kuvaa työstömetodia, ei tekstin lopputuloksen ilmiasua. Kieltämättä monella työstömetodilla voi päässä samantapaiseen lopputulokseen, mutta kirjani teksti ei ole ollut koskaan kirjoitusvaiheessa lineaarista, enkä ole sitä fyysisesti "saksinut" missään vaiheessa. En edes tietokoneella, normaalia editointia lukuun ottamatta. Jos haluaisin ohjata luentaa (ja kaipa haluan, koska tätä kirjoitan), niin viittaisin enemminkin termeihin parataxis jolla tekstiä voisi kuvailla ja vinkkaisin vaikutteeksi esimerkiksi Ron Sillimanin new sentence kirjoitusta/runoilua. Sillimanin kirjaan (The New Sentence) ei löydy suoraa linkkiä, joten menköön Eric Rosenfieldin essee esittelystä.

Haluaisin kovasti, että kun käytetään termejä niitä ei korruptoitaisi. Siis: jos kuvataan sitä miltä teksti näyttää, käytettäköön siihen soveliasta termiä (parataxis, parataktinen). Tai vaikka kuvailevasti "new sentence" (en nyt väitä että olisin jotenkin kyseistä koulukuntaa, mutta vaikuttunut ilman muuta, sen voin myöntää). Tämä parataxis on muuten minusta runouden kulmakivi, eikä niin ihmeellinen asia kuin ehkä nykyään luullaan. Onko unohdettu esimerkiksi Pentti Saarikosken runojen nopeat leikkaukset.

Kauhistunut kanalintu lensit sisään sanaan
Kiinnittyvät häpyhuulesi koristeltu prinssi samaan reunaan

Tätä ei kuitenkaan ole mielekästä luokitella cut-upiksi? Esimerkki on ehkä huono, koska lauseen syntaksi näyttää kieliopillisesti järjelliseltä mutta sisältö niksahtaa monessa paikkaa. Otetaanpa parempi esimerkki new sentence -kirjoittamisen lähteiltä, mutta vältetään itse Sillimanin tuotoksia. Lyn Hejinian, My Life.

Hetken kesti ennenkuin tajusin mikä oli tullut tähtien välille, muodostamaan tähdistöt. He olivat ravintolassa jonka omistivat tanskalaiset. Nyt kun olin ”tarpeeksi vanha päättämään itse,” pukeuduin niinkuin kaikki muutkin.

Minun tiedossani ei ole että Hejinian olisi leikellyt tekstiään, vaan on tietoisesti kirjoittanut niin että lauseet eivät muodosta loogista jatkumoa.

Omaa kirjaani paremmin cut-up kuvaa ehkä ystäväni ja kollegani Esa Mäkijärven kirjaa Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä, johon Esa on kirjoittanut saatteen jossa hän kuvaa kirjan työstömetodia.

Parataktisuudesta lisää Tuli&Savu lehdessä (sivun 18. kappale).

KEHORASA, AUTOCHRIST

Esikoisrunokokoelmani on ilmestynyt ntamo kustantamolta. Kirja on ollut työn alla muutaman vuoden ja sen ilmestyminen tuntuu nyt oudolta. Ei pidä ymmärtää väärin, olen tietenkin tyytyväinen ja ylpeä että se on nyt vapautunut minusta.

Runoissani olen yrittänyt tutkia runolliseksi ymmärretyn "lyyrisen" ilmaisun ja banaalin sanonnan sekä aineksen mahdollisuuksia. Tämä ei tietenkään tarkoita että pitäisin "lyyrisen" runouden mahdollisuuksia loppuun kulutettuina (lyyrinen täytyy laittaa tässä lainausmerkkeihin, vaikka vain siksi että tiedän sen olevan epämääräinen termi; sitä voisi myös kutsua vaikka kohosteiseksi ilmaisuksi). Toisaalta en myöskään sulje pois sitä että runo(us) ei söisi kaikkea banaaliakin materiaalia, jota siihen(sille) syötetään. Jotenkin nämä kaksi ääripäätä ovat minusta juuri ne ainekset jotka synnyttävät lyriikan. Sekavaa? Ehkä. Toiseksi ajattelen että runoihini on antanut vaikutteita halu kirjoittaa tietoisuuden ja kokemuksen kuvia(sanontoja) ulos. Tämä on vielä epämääräisempää, mutta oikeastaan näillä motivaatioilla ei ole niin suurta väliä (vaikka pidänkin intentioita kaivelevaa lukutapaa hauskana ajatuksena). Varmasti muitakin lähestymistapoja kirjaan voi löytää.

Kirjasta on ehtinyt kirjoittaa jo Esa Mäkijärvi blogissaan.

Kirjaa voi ostaa täältä ja täältä. Jos jotakuta kismittää että kirjaa ei löydy suurien kirjakauppaketjujen myymälöistä, kannattaa pyytää hankkimaan sitä hyllyyn.

Poetrygate

In 19th October, Helsingin Sanomat published a poetry review that caused a commotion in the poetry community. A senior editor, Jukka Petäjä, took five debut poetry collections and bashed them in an arrogant manner in a review of just under 490 words. Petäjä took aim at the books and tried to sink them as worst exhibits of current experimental writing. The irony is that hardly none of the books can be considered very experimental. What was symptomatic in Petäjä's writing was his inability to recognize poetic implements used by each of these poets; his attack was vicious, antagonistic and personal, using such expressions as "Change of voice in new poetry" (which in Finnish can be understood as a derogatory reference to silly breaking voice of a teen-age boy and to the young age of the poets), or "lack of sense erupts in a masturbatory monologue". He begins his review with an incomprehensible statement, which tries to establish a scientific tone:

"Proud new poetry aims to deconstruct everyday experiences and place the abstracted consciousness somehow sideways and in opposition to traditional world of concepts, which provides too narrow frame of mind to the life - and to poetry. It wants to come close to aesthetic saturation point where poetry forces itself written anew, in another way."

Whee! At least I cannot understand what that means. Maybe it means that: "new poetry wants to be, ahem, new"? As a topping to the insult Petäjä misspelled authors' names and Timo Harju's collection was mentioned only in one sentence. It is obvious from the sentence that the critic did not even read the book. Summary: the critic bundles together five books, makes an unsubstantiated claim (well he cites some verses that seem to prove his point) that the books are experimental and avant-garde poetry, and by the way, they are crap. Trust me, I'm a professional.

The review received immediately a flood of responses on the Helsingin Sanomat discussion forum (currently 127 messages) as well as a host of critical blog posts, parodies and debate. Many posts in fact offered better analysis of the bashed poetry collections than Petäjä's original review did. Most responses to the review argued that the review was unfair because it bundled together five different works that should have deserved to be reviewed as individual and independent works, in addition Petäjä was wrong when he insisted that they represented some kind of experimental poetry. Most people in Helsingin Sanomat discussion forum appeared using their real name, not an alias, which is unusual. It is known that at least one comment by Karri Kokko was not published. Kokko posted his comment in his blog, and it is really very innocent. There is no obvious reason why it did not pass the moderator. After two days the heads of paper's editorial culture department stepped forward defending Jukka Petäjä saying, and I summarize now: it's really difficult to understand this avant-garde poetry, you know, and if a professional reader cannot understand this stuff, to whom is it meant for?

It may sound strange to make a fuss about one critical review, but Helsingin Sanomat is a powerful media and beating five debutants to pulp is a bit too much. There is of course authority at stake. For the media to stay as an authority it has to act as an authority, to be the gatekeeper and the tastemaker. One way of establishing the status of a gatekeeper is to prove that you have your finger on the pulse of the contemporary literature. And Helsingin Sanomat does this every year by dealing a price to best debutant writer. These five poets could have been on the shortlist for this price, but it seems that their books were not even read by the judges, let alone understood in the context of contemporary writing (or literary history for that matter). This of course undermines the authority of the price.

One aspect of the case is that all of these five books were published by small poetry publishers ntamo and PoEsia. Helsingin Sanomat has been known to have a distaste for such small publishers and it seems that these five books were unfortunate to have the label "small publisher" on them. In my opinion these two publishers produce some of the best poetry books in Finland and they publish more poetry than the big established publishers do together.

Leevi Lehto, publisher of ntamo, made a formal demand to Helsingin Sanomat to make a new review of Timo Harju's book because the first review made libelous claims of the book (the book being experimental having "introduced multiple-choice questionnaires and musical scores to Finnish poetry"). Multiple-choice questionnaires and musical scores are not really new in finnish poetry, let alone in international poetry, as everybody knows.

Mistakes in the poets' names, pointed many times in the discussion forum, are still uncorrected in the internet version of the review.

Here is a list of the books and links to their publisher's websites.

Kristian Blomberg: Puhekuplia. PoEsia.

Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla. ntamo.

Teemu Helle: sorta vala. ntamo.

V.S.Luoma-aho: Ruumiita. PoEsia.

Tuukka Terho: Huulilla, nolo tuuli. ntamo.

Original review in Finnish and link to discussion forum can be found here:

Uuden runouden äänenmurros (Change of voice in new poetry)

Amuse yourself with Google's translation of the review.

A list of links to blog posts and debate can be found on PoEsia website, in Finnish:

Traumatisoivaa avantgardea oikein tosissaan (Truly traumatising avant-garde)

istuntosaliin ei tänään saa viedä kasvopyyhkeitä; kyyninen kommentti 

pylväs seisoo keskeisellä paikalla salin keskellä; tuskastunut kommentti

paksun kirjan sivut ulisevat kuin susi; läkähtynyt kommentti

kirkas ja kuiva kuutamo valoi heidän kellonsa valolla; eroottinen kommentti 

hänen silmistään laskivat purot mascaramereen; hämmentynyt kommentti tuntemattoman edessä

jos kirja, vaikka nerokaskin, heitetään jokeen, se hajoaa; välinpitämätön kommentti 

Found Poem - Piece of Parliamentary Filth

Harlots, sleazebags, frauds, immoral cheats,

blackguards, pigs, mugs, clowns, boxheads,

criminal intellects, criminals, stupid crooks,

corporate crooks, friends of tax cheats,

brain-damaged, loopy crims, stupid foul-mouthed grub,

piece of criminal garbage, dullards, stupid, mindless, crazy,

alley cat, bunyip aristocracy, clot, fop, gigolo, hare-brained,

hillbilly, malcontent, mealy-mouthed, ninny, rustbucket,

scumbag, scum, sucker, thug, dimwits, dummies,

a swill, a pig sty, Liberal muck, vile constituency,

fools and incompetents, rip-off merchants,

perfumed gigolos, gutless spiv, glib rubbish,

tripe and drivel, constitutional vandals, stunned mullets,

half-baked crim, insane stupidities, champion liar,

ghouls of the National Party, barnyard bullies,

piece of parliamentary filth.

Tämä On Runokritiikkiä

Tämä on runokritiikkiä jota äitinikin voi ymmärtää. Noinko sinä
luet runoja. Näytä vielä kerran sen runokritiikki. Tämän
runokritiikin haluaisin kuulla. Runokritiikki sai vielä yhden kauden
päänäyttämöllä. Kaikki tanssivat runokritiikin soidessa ja
täysikuu mollotti. Isä nosti hattua runokritiikin tullessa vastaan.
Minulla on runokritiikki aina lompakossa runon
varalta. Onko tämä runokritiikki jo vapaa? Onko tuo runokritiikkiä?
Voisinko minä olla runokritiikin jälkeläinen? Vuoden sopimus
rajoittamattomilla runokritiikeillä. Viisiportainen synkronoitu
runokritiikki ja automaattinen runon rajoitin. Miksi sinä luet runoja?
Valokuvaaja huomasi heti hänen runokritiikkipaitansa. Missä minun usb-
kaapeli on, minun pitää ladata runokritiikki koneelle. Ota kaksi
runokritiikkiä saat kolmannen ilmaiseksi. Yrityksen runokriitikoiden
täytyi matkustaa eri lentokoneilla koska meillä ei ollut varaa
menettää molempia mahdollisessa onnettomuudessa. Eikka vietti pitkiä
aikoja parantolassa toipuen runokritiikistä. Lacanilainen
runokritiikki omaksuu radikaalisti runosta eroavan diskurssin, eron
diskurssin. Pääluottamusmies erotettiin runokritiikin takia, Nokia ei
suostu kommentoimaan mutta insinöörien liitosta kerrotaan että
häntä kiellettiin runojen kanssa näprääminen työaikana. Hänet
nähtiin kirjoittamassa runokritiikkiä mutta sitten puristelemassa
toista runoa Loisteen vessassa. Mietin mistä outo ahdistava oloni
johtui mutta sitten muistin että unohdin ottaa lääkkeet
runokritiikin jälkeen. Se on näet runokritiikkiä. Oksensin
runokritiikin jälkeen. Oksensin kaiken runokritiikin. Sen
runokritiikin jälkeen ajattelin: Aina! Ikuisesti sinun! Se ei ole
konkreettista, se ei ole runokritiikkiä. Runokritiikkisi ei ole
tarpeeksi kriittistä toiset vangit sanoivat hänelle. Tappoi itsensä
runokritiikkiin. Nälkiinnytti runokritiikillä. Ajoi runokritiikin
umpikujaan. Peruutti runokritiikin. Imi runokritiikkiä. Kuumensi
runokritiikin stendarilla. Hengitti runokritiikkiä sisään. Oli
ekstaasissa runokritiikistä. Hajoitti runon ytimen runokritiikillä.
Pani runokritiikin seinää vasten. Sai varomattomasta runokritiikistä
tartunnan. Ilman - ilman runokritiikkiä. Minulla on runokritiikki
hukassa. Runokritiikissä luki: tässä lepää runo. We Chinese poetry
critics best hahahahahaaa! American poetry critics suck hahahahaaaaaa!
Your method weak hahahahaaaaa! Se mitä näet on runokritiikkiä. Se
mitä et näe oli runokritiikkiä. Annoin itselleni tehtävän tehdä
runokritiikkiä, siis tein runokritiikkiä. Olisin runokritiikin isä.
Minne runokritiikit menevät kuolemaan. Siellä tunsin olevani turvassa
minua vainoavilta runokritiikeiltä. Susi runokritiikin vaatteissa.
Tutkijat löysivät runokritiikin genomin. Runo laitettiin
värähtelemään ja pian runokritiikki sen vieressä värähteli
samalla taajuudella. 70 vuoden välein runokritiikki palasi loistavana
pallona taivaalle. Kaikkien runokritiikkien luoja oli luojajumala
Viracocha. Annoin hakata runokritiikin nahkaani. Tämä runokritiikki
on vasemmalla kädellä kirjoitettu. Kuljin ovelta ovelle mutta en
saanut runokritiikille äänestäjiä. Ennenkuin minut teloitetaan
haluaisin kirjoittaa viimeisen runokritiikin. Hänen vatsastaan
poistettiin pahanlaatuinen runokritiikki. Haluan tuoda ihmisten
elämään harmoniaa tekemällä runokritiikkiä. Jokainen tuomitsee
oman runokritiikkinsä mukaan. Hänen aivokasvaimensa parani
etärunokritiikillä. Olen runokritiikin suojeluksessa. Olen
runokritiikki.

Found Poem

Driving, shopping, eating, farming, laundering, shaving, vacuuming or

hoovering, traveling, waiting, toileting, mowing, re-

modeling, grooming, collecting, raking, swimming, refinishing, painting,

sewing, hiking, walking, resting, jogging, loafing, pet sitting, ice

fishing, packing, paving, digging, sweeping, recuperating, cementing,

guarding, waking, darning, watering, watching, inspecting, moving, envelope

stuffing, constructing, mending, baking, scrap booking, jack hammering,

mopping, maple sugaring, patrolling, demolishing, horse

grooming, ironing, biking, dog walking, ranching, restocking, fishing,
sanding, polishing, and mailing.

Aase Berg on aesthetics of poetry

I hope for poetic expressions that are aggressive, baroque and esoteric; I prefer ridiculous and embarrassing to perfection. On the literary market, which is dominated by the aesthetic and social ideals of the upper middleclass, it is unacceptable to be excessive in any way – one adjective too many and you're out. There's a stubborn cliché that the sober, quiet and elegant, the so-called "simple" is categorically more informative than the noisy. The fleshy, screamy and overdone, the vulgar, desperate and pathetic are so taboo in our culture that there must be dog buried in the phenomenon. Typomag

maajalkaisten murha; tapettiin; jo kuulin siitä ennen
maajaloin; taimet kannoin
kruununsa vaihtuu suopaan; antaa kalujen pudota
prinsessan ahtaudesta; naimisiin
mistä päästä; kuu nousee päätään
kai yritin ripustautua; siitä irti; josko olin oljilla; synnyin ja kasvoin
katselin sinua jo tunnin; etkä herännyt; pitempään
ilta lähestyi sinua jo minuutin; odotin
kultaisen buddhan; jalkojen juureen; kumarrut sinäkin

Reading Roland Barthes: Critical Essays

Page 256

It appears possible for example to develop entire literary criticism starting from the two rhetorical categories established by [Roman] Jacobson: metaphor and metonymy.

Page 257

If these various ideological principles are possible at the same time (and for my part, in a certain sense I subscribe to each of them at the same time), it is doubtless because an ideological choice does not constitute the Being of criticism and because "truth" is not its sanction. Criticism is more than discourse in the name of "true" principles. It follows that the capital sin in criticism is not ideology but the silence by which it is masked: this guilty silence has a name: good conscience, or again, bad faith.

Page 257

All criticism must include in it's discourse (even if it is in the most indirect and modest manner imaginable) an implicit reflection on itself; every criticism is a criticism of the work and a criticism of itself.

From this position, the
doubt of my existence
From my disposition
Untouched by — I'm
Dont say the word busted!
Until you are allowed
To say it — it's use is only
Determined by the script
And radical pluralism
That we are all
Touched by and follow-
ers of. Shocking as
That may seem too
To all you teen-stutterers
Animated by the
Notion that we may like
What we hear but
Feel untouched of
The meaning empty-
ing a cartridge to quote
The unquotable thing and
expel the ghosts who
Obscure to explain the
Bulk of Homeric
Epithets that we like
To call you with

To the point of being gun deaf to your moral accountancies
I creed comedy and tragedy are not opposed
But positive concept with specific content like
lack of resources duped as freedom of choice

Behold you should be seeing them everywhere
True source of evil is the gaze that sees evil everywhere
And when he looked at it he said I like
this civilization and the unborn of it's eggs

Your flash player is not working in your adoration of her
flak jacket must be returned for repairs to the seat of
your true desire who tricks'd you
But I can borrow her for the death of her
Cause I am a relatively natural blonde in and out
We are spoken by a language but not by this

Reading: Jonathan Culler: Structuralist Poetics

Quotes of interesting things he has to say.

Page 58-59

There is a sense in which the resolution of oppositions that takes
place in a metaphor is the thought of the poem itself rather than the thought of a group of readers, and the critic studying the structure of that poem or a series of poems does not begin by taking surveys to discover the reaction of readers. The reason is that texts have meaning for those who know how to read them - those who, in their encounters with literature, have assimilated the conventions that are constitutive of literature as an institution and a means of communication. It is in terms of literature or poetry that poems have meaning, and one could say, paraphrasing Lévi-Strauss, that the critics's task is to show 'comment la literature se pense dans le hommes'.

Page 60

Taken as a theory of reading, Levi-Strauss's account of myth offers the student of literature the rare spectacle of an attempt to invent and test conventions for the reading of fictional discourse. Since myth and literature share, at the very least, a 'logic of concrete', one should consider his proposals concerning the reading of myth as hypotheses about semiotic operations that may be performed intuitevily in the reading of literature.

Page 61

[...] in order to make text signify, organizes its elements into
oppositional series which can then be correlated with other oppositions. This process has one extremely important consequence: the extraction of pertinent features leaves a residue which can itself be organized into various oppositions, producing the kind of plurivalency or ambiguity that many have taken to be constitutive of literary language.

Page 62

There can be little doubt that in reading poems or novels one does establish a hierarhcy of semantic features. We may interpret statements about the weather as metaphors for states of mind, but none ever read statements about moods as metaphors for the weather. The opposition between good and bad weather is not, shall we say, recognized as fundamental in itself and therefore is taken as expressing some other, more important contrast. One of the tasks of criticism might be to determine what semantic features enjoy this priviledged status and seem worthy to serve as the ultimate signifiés of symbols.

Page 62

The very oddity of the myths he [Levi-Strauss] cites, the difficulty of achieving what we would ordinarily think of as satisfactory understanding, makes clear just how much we rely, in the reading texts from western culture, on a series of codes and conventions of which we are not fully aware.

(Jonathan Culler, Structuralist Poetics, Routledge 2002)

Toiston ja varioinnin monet keinot. Juhana Vähäsen Avaa tule.

Vähäsen kirjoittamisessa on kiinnostavaa se, miten monella hienovaraisella tavalla hän varioi runojen materiaalia. Esimerkkinä Avaa tule (Teos 2008).

Fraasien toisto, "unelmoiva katse" siirtyy kuvaamaan henkilöä toisensa jälkeen. Ensin kertojan kuvaamaa äitiä, sitten naista tenniskentällä ja lopuksi kertojaa itseään. s. 73 - 74.

[...] hänellä oli vakava syy olla joku toinen kuin oli ja hän teki sen itsepäinen kiintynyt unelmoiva katse silmissään, juuttuneena itseensä.

[...] Muistan naisen, joka nojasi tennismailaan ja jota katsoin hiukan kiihtyneesti, minulla oli kädessäni pullo Coca-Colaa ja hänellä oli unelmoiva katse, keltaiset linnut lensivät yllämme tai ehkä ne olivat tennispalloja. Mailassa ei ole mitään vikaa, hän sanoi ja minä katsoin häntä unelmoiva katse silmissäni.

Sama fraasi voi toistua edellisen kaltaisena määritteenä jostakin henkilöstä tai kokonaisena virkkeenä. s. 74.

[...] Mikään muu ei ole mielenkiintoista. Paskat kaikesta muusta.

Mikään muu ei ole mielenkiintoista. Menen elokuviin tai laitan television päälle.

Edellinen tuntuu huomattavasti perinteisemmältä retoriikalta, koska toisto on niin ilmeistä. Monimutkaisimillaan Vähäsen teksteissä toistuvat tietyt retoriset rakenteet, joiden materiaalina toimivat vaihtuvat/toistuvat aiheet/fraasit. s. 71, 75 - 76.

[...] Suuren talon ensimmäisen pimeän vesiklosetin kaakelit olivat siniset. Suuren talon toisen pimeän vesiklosetin kaakelit olivat punaiset. Suuren talon kolmannen pimeän vesiklosetin kaakelit olivat valkoiset. Suuren talon neljännen pimeän vesiklosetin kaakelit olivat kolmasosaltaan sinisiä, kolmasosaltaan punaisia, kolmasosaltaan valkoisia.

[...] Joku, joka tuoksuu ruusuvedeltä ja joka on rakastunut oppilaaseensa. Tai joku joka ei tuoksu ruusuvedeltä, mutta on siitä huolimatta rakastunut oppilaaseensa. Tai joku joka tuoksuu ruusuvedeltä eikä kuitenkaan ole rakastunut oppilaaseensa.

[...] Ehkä se on sittenkin vaikeampaa kuin helpompaa. Mikä tahansa voi olla vaikeampaa tai helpompaa. Olen ehkä liian itsepäinen ja vaativa. Mikä tahansa voi olla vaikeampaa tai helpompaa tai kumpaakin niistä.

Edellisissä otteissa kutakin kertojan lausuntoa varioidaan kolme kertaa. Kaakelit ovat siniset, punaiset ja valkoiset. Ja sitten vielä kerran kolmasosaltaan siniset, punaiset ja valkoiset. Samaten: tuoksuu/ei tuoksu ruusuvedeltä, rakastunut/ei rakastunut; kolme kertaa. Ja vaikeampaa/helpompaa; kolme kertaa.

Samankuuloisen sanan toistaminen muunneltuna. s. 68. Huomaa sanat: kuinka, kuvioivat, kuivalle, kuvaile, kuvitella, kuvioidessa.

Muistan lukeneeni kuinka Land Rover hiukan väkivaltaisesti, tai pikemminkin sen takana, nopeammin uivana yksikkönä kiersi metsän. Se taipui mutta ei unohtunut leikkikentän laidalle, talojen varjoon jossa nestevanat kuvioivat, leikkimään. Se oli suuri tapaus, sanoaksemme sitä sellaiseksi, jossa nestevanat kuvioivat, niin kuin taustana, taustana kaikelle turhuudelle ja kaikelle rakkaudelle, kuivalle muusta. Kuvaile muuta, on järkevää katsoa televisiota ja kuvitella, on mahdotonta astua samaan aikaan supermarketin ovesta sisään, esimerkiksi sen kuvioidessa tätä. Land Rover, jonka sielu on tehty aavikolle ja vuorille, ajattelematta, vain tuntien sen ja sen hienoiset nestevanat jotka valuvat pitkin tietä.

Aiheiden toisto ja niiden ympärillä varioiminen, varioitavien ja toistettavien aiheiden/rakenteiden/fraasien verkosto ja viittaussuhteet, ne muodostavat itse kirjan rakenteen. Luulen että tästä rakenteesta voisi piirtää jonkinlaisen kaavion, mutta siitä ehkä myöhemmin.