Kritiikki kehorasasta ja muutama asia "leikkauksista"

Kiiltomadossa ilmestyi kritiikki kirjastani. Minulla ei ole muuten tarvetta kommentoida kirjani saamaa kritiikkiä, mutta koen tarpeelliseksi korjata siinä implikoidun epätotuuden. Kritiikin kirjoittaja liittää kirjani metodistiseen cut-up tekniikkaan, jota en ole koskaan käyttänyt. Katsotaanpa cut-upin määritelmä Wikipediasta:

Cut-up is performed by taking a finished and fully linear text and cutting it in pieces with a few or single words on each piece. The resulting pieces are then rearranged into a new text.

Tätä tekniikkaa en ole koskaan käyttänyt. Huomattakoon että cut-up kuvaa työstömetodia, ei tekstin lopputuloksen ilmiasua. Kieltämättä monella työstömetodilla voi päässä samantapaiseen lopputulokseen, mutta kirjani teksti ei ole ollut koskaan kirjoitusvaiheessa lineaarista, enkä ole sitä fyysisesti "saksinut" missään vaiheessa. En edes tietokoneella, normaalia editointia lukuun ottamatta. Jos haluaisin ohjata luentaa (ja kaipa haluan, koska tätä kirjoitan), niin viittaisin enemminkin termeihin parataxis jolla tekstiä voisi kuvailla ja vinkkaisin vaikutteeksi esimerkiksi Ron Sillimanin new sentence kirjoitusta/runoilua. Sillimanin kirjaan (The New Sentence) ei löydy suoraa linkkiä, joten menköön Eric Rosenfieldin essee esittelystä.

Haluaisin kovasti, että kun käytetään termejä niitä ei korruptoitaisi. Siis: jos kuvataan sitä miltä teksti näyttää, käytettäköön siihen soveliasta termiä (parataxis, parataktinen). Tai vaikka kuvailevasti "new sentence" (en nyt väitä että olisin jotenkin kyseistä koulukuntaa, mutta vaikuttunut ilman muuta, sen voin myöntää). Tämä parataxis on muuten minusta runouden kulmakivi, eikä niin ihmeellinen asia kuin ehkä nykyään luullaan. Onko unohdettu esimerkiksi Pentti Saarikosken runojen nopeat leikkaukset.

Kauhistunut kanalintu lensit sisään sanaan
Kiinnittyvät häpyhuulesi koristeltu prinssi samaan reunaan

Tätä ei kuitenkaan ole mielekästä luokitella cut-upiksi? Esimerkki on ehkä huono, koska lauseen syntaksi näyttää kieliopillisesti järjelliseltä mutta sisältö niksahtaa monessa paikkaa. Otetaanpa parempi esimerkki new sentence -kirjoittamisen lähteiltä, mutta vältetään itse Sillimanin tuotoksia. Lyn Hejinian, My Life.

Hetken kesti ennenkuin tajusin mikä oli tullut tähtien välille, muodostamaan tähdistöt. He olivat ravintolassa jonka omistivat tanskalaiset. Nyt kun olin ”tarpeeksi vanha päättämään itse,” pukeuduin niinkuin kaikki muutkin.

Minun tiedossani ei ole että Hejinian olisi leikellyt tekstiään, vaan on tietoisesti kirjoittanut niin että lauseet eivät muodosta loogista jatkumoa.

Omaa kirjaani paremmin cut-up kuvaa ehkä ystäväni ja kollegani Esa Mäkijärven kirjaa Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä, johon Esa on kirjoittanut saatteen jossa hän kuvaa kirjan työstömetodia.

Parataktisuudesta lisää Tuli&Savu lehdessä (sivun 18. kappale).

KEHORASA, AUTOCHRIST

Esikoisrunokokoelmani on ilmestynyt ntamo kustantamolta. Kirja on ollut työn alla muutaman vuoden ja sen ilmestyminen tuntuu nyt oudolta. Ei pidä ymmärtää väärin, olen tietenkin tyytyväinen ja ylpeä että se on nyt vapautunut minusta.

Runoissani olen yrittänyt tutkia runolliseksi ymmärretyn "lyyrisen" ilmaisun ja banaalin sanonnan sekä aineksen mahdollisuuksia. Tämä ei tietenkään tarkoita että pitäisin "lyyrisen" runouden mahdollisuuksia loppuun kulutettuina (lyyrinen täytyy laittaa tässä lainausmerkkeihin, vaikka vain siksi että tiedän sen olevan epämääräinen termi; sitä voisi myös kutsua vaikka kohosteiseksi ilmaisuksi). Toisaalta en myöskään sulje pois sitä että runo(us) ei söisi kaikkea banaaliakin materiaalia, jota siihen(sille) syötetään. Jotenkin nämä kaksi ääripäätä ovat minusta juuri ne ainekset jotka synnyttävät lyriikan. Sekavaa? Ehkä. Toiseksi ajattelen että runoihini on antanut vaikutteita halu kirjoittaa tietoisuuden ja kokemuksen kuvia(sanontoja) ulos. Tämä on vielä epämääräisempää, mutta oikeastaan näillä motivaatioilla ei ole niin suurta väliä (vaikka pidänkin intentioita kaivelevaa lukutapaa hauskana ajatuksena). Varmasti muitakin lähestymistapoja kirjaan voi löytää.

Kirjasta on ehtinyt kirjoittaa jo Esa Mäkijärvi blogissaan.

Kirjaa voi ostaa täältä ja täältä. Jos jotakuta kismittää että kirjaa ei löydy suurien kirjakauppaketjujen myymälöistä, kannattaa pyytää hankkimaan sitä hyllyyn.

Poetrygate

In 19th October, Helsingin Sanomat published a poetry review that caused a commotion in the poetry community. A senior editor, Jukka Petäjä, took five debut poetry collections and bashed them in an arrogant manner in a review of just under 490 words. Petäjä took aim at the books and tried to sink them as worst exhibits of current experimental writing. The irony is that hardly none of the books can be considered very experimental. What was symptomatic in Petäjä's writing was his inability to recognize poetic implements used by each of these poets; his attack was vicious, antagonistic and personal, using such expressions as "Change of voice in new poetry" (which in Finnish can be understood as a derogatory reference to silly breaking voice of a teen-age boy and to the young age of the poets), or "lack of sense erupts in a masturbatory monologue". He begins his review with an incomprehensible statement, which tries to establish a scientific tone:

"Proud new poetry aims to deconstruct everyday experiences and place the abstracted consciousness somehow sideways and in opposition to traditional world of concepts, which provides too narrow frame of mind to the life - and to poetry. It wants to come close to aesthetic saturation point where poetry forces itself written anew, in another way."

Whee! At least I cannot understand what that means. Maybe it means that: "new poetry wants to be, ahem, new"? As a topping to the insult Petäjä misspelled authors' names and Timo Harju's collection was mentioned only in one sentence. It is obvious from the sentence that the critic did not even read the book. Summary: the critic bundles together five books, makes an unsubstantiated claim (well he cites some verses that seem to prove his point) that the books are experimental and avant-garde poetry, and by the way, they are crap. Trust me, I'm a professional.

The review received immediately a flood of responses on the Helsingin Sanomat discussion forum (currently 127 messages) as well as a host of critical blog posts, parodies and debate. Many posts in fact offered better analysis of the bashed poetry collections than Petäjä's original review did. Most responses to the review argued that the review was unfair because it bundled together five different works that should have deserved to be reviewed as individual and independent works, in addition Petäjä was wrong when he insisted that they represented some kind of experimental poetry. Most people in Helsingin Sanomat discussion forum appeared using their real name, not an alias, which is unusual. It is known that at least one comment by Karri Kokko was not published. Kokko posted his comment in his blog, and it is really very innocent. There is no obvious reason why it did not pass the moderator. After two days the heads of paper's editorial culture department stepped forward defending Jukka Petäjä saying, and I summarize now: it's really difficult to understand this avant-garde poetry, you know, and if a professional reader cannot understand this stuff, to whom is it meant for?

It may sound strange to make a fuss about one critical review, but Helsingin Sanomat is a powerful media and beating five debutants to pulp is a bit too much. There is of course authority at stake. For the media to stay as an authority it has to act as an authority, to be the gatekeeper and the tastemaker. One way of establishing the status of a gatekeeper is to prove that you have your finger on the pulse of the contemporary literature. And Helsingin Sanomat does this every year by dealing a price to best debutant writer. These five poets could have been on the shortlist for this price, but it seems that their books were not even read by the judges, let alone understood in the context of contemporary writing (or literary history for that matter). This of course undermines the authority of the price.

One aspect of the case is that all of these five books were published by small poetry publishers ntamo and PoEsia. Helsingin Sanomat has been known to have a distaste for such small publishers and it seems that these five books were unfortunate to have the label "small publisher" on them. In my opinion these two publishers produce some of the best poetry books in Finland and they publish more poetry than the big established publishers do together.

Leevi Lehto, publisher of ntamo, made a formal demand to Helsingin Sanomat to make a new review of Timo Harju's book because the first review made libelous claims of the book (the book being experimental having "introduced multiple-choice questionnaires and musical scores to Finnish poetry"). Multiple-choice questionnaires and musical scores are not really new in finnish poetry, let alone in international poetry, as everybody knows.

Mistakes in the poets' names, pointed many times in the discussion forum, are still uncorrected in the internet version of the review.

Here is a list of the books and links to their publisher's websites.

Kristian Blomberg: Puhekuplia. PoEsia.

Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla. ntamo.

Teemu Helle: sorta vala. ntamo.

V.S.Luoma-aho: Ruumiita. PoEsia.

Tuukka Terho: Huulilla, nolo tuuli. ntamo.

Original review in Finnish and link to discussion forum can be found here:

Uuden runouden äänenmurros (Change of voice in new poetry)

Amuse yourself with Google's translation of the review.

A list of links to blog posts and debate can be found on PoEsia website, in Finnish:

Traumatisoivaa avantgardea oikein tosissaan (Truly traumatising avant-garde)

istuntosaliin ei tänään saa viedä kasvopyyhkeitä; kyyninen kommentti 

pylväs seisoo keskeisellä paikalla salin keskellä; tuskastunut kommentti

paksun kirjan sivut ulisevat kuin susi; läkähtynyt kommentti

kirkas ja kuiva kuutamo valoi heidän kellonsa valolla; eroottinen kommentti 

hänen silmistään laskivat purot mascaramereen; hämmentynyt kommentti tuntemattoman edessä

jos kirja, vaikka nerokaskin, heitetään jokeen, se hajoaa; välinpitämätön kommentti 

Found Poem - Piece of Parliamentary Filth

Harlots, sleazebags, frauds, immoral cheats,

blackguards, pigs, mugs, clowns, boxheads,

criminal intellects, criminals, stupid crooks,

corporate crooks, friends of tax cheats,

brain-damaged, loopy crims, stupid foul-mouthed grub,

piece of criminal garbage, dullards, stupid, mindless, crazy,

alley cat, bunyip aristocracy, clot, fop, gigolo, hare-brained,

hillbilly, malcontent, mealy-mouthed, ninny, rustbucket,

scumbag, scum, sucker, thug, dimwits, dummies,

a swill, a pig sty, Liberal muck, vile constituency,

fools and incompetents, rip-off merchants,

perfumed gigolos, gutless spiv, glib rubbish,

tripe and drivel, constitutional vandals, stunned mullets,

half-baked crim, insane stupidities, champion liar,

ghouls of the National Party, barnyard bullies,

piece of parliamentary filth.