Tykkäsin jo ntamon julkaisemasta oikeasta esikoisesta* ja kesken on tällä hetkellä uusin. Vieras puhuu kuin riekko panee varmaan lukemaan ensinmainitun uudestaan.
Vieras puhuu kuin riekko on minusta suomalaista gotiikkaa, siis sitä romanttista varianttia; synkkyyttä, rapistunutta, kuolemaa, ruumista.
Minut herätetään katsomaan kuinka hän on kuollut
Pakkasessa jäistä pihaa kaivolle, nostan vettä
naisenluukauhalla juotan jäätynyttä lähdettä
Istun sängynlaitaa
Hän synnytti ja yhä makaa, kuollut. Syntymäni veri
kutsuu nokkiaan aukovat linnut
Kuka minä olen heidän nälkänsä valveessa?
Aika hienoa eikö?
*Mitenkäs tämä nyt menee, onko Riekko julkaistu jossakin painettuna?
No comments:
Post a Comment